--------------------------------------------------------------------

Ei se saalis ole tärkeä ! (???)             (28.10.2024)

Pidettiin kokous ja esitin että seuran saamia lupahirviä pyydetään yhteispyynnissä toisen jakson alussa. Tämä aiheutti tiukan vastuksen ettei ainakaan heidän porukan hirviä saa muut kuin he pyytää.

Kyllä minä mieleni pahoitin... Olen koettanut ymmärtää, Itselläni on ollut pyytökoiria yli kolme vuosikymmentä, joillekin olen joskus saanut jotain ammuttuakin. Paraskin koira joskus heikkenee ja sitten tulee miettiä jatkoa. Tänäkin syksynä muuten meidän porukan aikuisen lupahirven kaatoi koiraton mies. Joskus aiemmin kun mietin uuden koiran laittoa sanoinkin ettei hirven pyyntiin tarvitse välttämättä koiraa.

Suosituksen vastaisesti sitten pari porukkaa ampui vasan ensimmäisellä pyyntijaksolla, koira haukkui ja silleen - kyseessä oli vain suositus.

Paha mieli muun muassa aiheutti sen etten lähtenyt koko yhteispyyntiin mukaan vaan menin kotiin. Yhä vieläkin kaihertaa tämä "yhteispyynti", osa jäsenistä haluaa mennä pikkuporukallaan eri paikkaan kuin missä järjestetään yhteinen pyynti, osa ei halua tulla mukaan koko tapahtumaan vaan jäävät kuka minnekin - vapaaehtoistahan tämä harrastaminen on.

Yhteispyynnin tarkoitus on olla yhteinen tapahtuma, saada jäsenet mukaan jakamaan omaa kokemustaan ja oppimaan ehkä jotain uutta. Yhteishenkeä tarvitaan ja sen eteen täytyy joskus tehdä jotain. Se saalis ei todellakaan ole niin tärkeä asia kun oikein mietitään, ei sekään kuka sen kaadon suorittaa.

Paras kokemukseni on yhdeltä vuodelta kun pyyntiporukan kaverit hakivat kotiovelta mukaan jahtipassiin kun toinen jalkani oli tönkkösuorana paketissa. Siinä haihtui makaamisen tuskailut ja olin kiitollinen siitä päivästä ja kavereista jotka mahdollistivat sen kokemuksen.

Eipä asiasta sen enempää. Nyt on takana viikko pyyntipäiviä , saldo   0 laukausta, noin 200 € polttoaineisiin, liki 200 € lupiin kävellä metsässä aseen kanssa. Johtopäätös harrastus maksaa ja paljon. halvemmaksihan tulisi ostaa lihat.  

Päätimme Antin kanssa että pyydämme toistaiseksi omalla porukalla "vasaammme", emmekä pahoita mieltämme jollemme sitä kaadakaan. Mietimme myöhemmin annammeko muille mahdollisesti halukkaille lupaa sen pyytämiseen.

Itsekkäästi omaa harrastustoimintaa ajatellen

Raimo K                                                                                                      

--------------------------------------------------------------------

Lappilaiselle metsästykselle karhunpalvelus? (2.5.2024)

Pohdin ja vaikka on erilaisia mielipiteitä rohkenen silti kirjoittaa ajatuksiani: Itse olen metsästänyt pysäyttävän ja haukkuvan koiran kanssa suurriistaa jo yli kolme vuosikymmentä. Parasta metsästyksessä on ollut samoilu koiran tai koirien kanssa syksyisissä metsissä, joskus on tullut saalista reppuun ja useasti on vain saanut kulkea väsyksiin asti ja nollattua päänsä arkisista asioista.

Esimerkkinä mainittakoon yksi aamu-usvan aikana alkanut ja iltasella tähtitaivaan alla päättynyt reissu, jolloin laikani haukkui karhua ja se meni alta sadan metrin päästä vierestäni niin että ristikolla näkyi vain harmaa niskakarvojen heilunta kinkaman takaa.  Iltapuolella pääsin uupuneena lopulta metsäautotielle  ja kun lähdin kävelemään viimeisiä kilometrejä kohti autoani niin vastaani ajoi kolme transporteria. Autot pysähtyivät ja ikkunasta kysyttiin mistä olin tulossa. Kerroin kierrelleeni muutaman kymmenen kilometriä, naurahtivat epäuskoisesti. Sanoivat olevansa jostain pohjanmaalta ja menossa vielä vetämään yhden ajon hirville. Mykistyin moista touhua; joka autossa täys miehitys ja monta hurttaa. Lähdin kävelemään ja mietin synkkiä ajatuksia erilaisista pyyntikulttuurieista.

Talven aikana on tullut julki poronhoitoalueen ulkopuolelta huolenilmauksia susikannan lisääntymisestä, samoin karhukannan. Poronhoitoalueen ulkopuolella on viime vuonna evätty karhunpyyntiluvat, sama koskee suden ja ilveksen pyyntiä, mikä kaikkineen on poikinut ajatuksia metsästyksen tulevaisuudesta, "petokoirien" pitämisestä, pyynnin siirtämisestä muille alueille kuten esimerkiksi pohjoiseen poronhoitoalueelle. Kuinka sitten etelän koirat toimivat pohjoisessa, tulevat riistarikkailta alueilta tänne missä pyydettävää on vähän jos ollenkaan, turhautuvatko kun ei petoa löydy heti vaan poroja kyllä.  Metsähallitus tulosvastuullisena yksikkönä myy lupia hallinnoimilleen maille ja viimevuotinen poronhoitoalueen jako kahteen; itäiseen ja läntiseen alueeseen, onkin nyt jako neljään eri alueeseen.  

Minua mietityttää tulevan syksyn pyynti ja kauhistuttaa ajatus metsästyksestä. Viime vuosina on yleistynyt asuntoauto- ja -vaunuparkit jahtimailla. Lisäksi on vastaan tullut puolijoukkue- ja sissitelttamajoitukset, tietysti juuri parhailla riistan esiintymisalueilla. Majoitusalueisiin kuuluu maastokelpoiset ajoneuvot ja runsas koiramäärä. Valvontaviranomaisia ei ole näkynyt seuraamassa taikka tarkastamassa touhujen laillisuutta.

Miten on pyyntikulttuurin laita ensi syksynä, voinko päästää koirani irti? Epäilen etelän pyytäjien tuovan mukanaan ns. petokoiriaan juoksuttamaan mahdollisia saaliseläimiään. Otetaan esimerkiksi pyynti ajavilla koirilla:  laukotetaan saaliseläintä kymmeniä kilometrejä ja koetetaan saada passiketjuja eteen. Tämä pyynti voi jatkua pitkään, päiväkausia, saaliseläin ei ehdi tankkaamaan eli marjastamaan jos kyseessä on karhu. Talven varalle ei kerry rasvakerrosta vaan eläin laihtuu ja stressaantuu jatkuvasta häirinnästä ja pakoilusta. Lopulta eläin  joutuu turvautumaan mikäli vain mahdollista lihaan, joka on joko hirvi tai poro. 

Mikä on sitten pyytäjien ja koirien määrän vaikutus pidemmällä aikavälillä eri lajeihin. Todennäköisesti hirvikanta saa oman osansa häirinnästä samoin kuin porot. Hirvet ja porot laiduntavat ja lihovat normaalisti ennen kiima-ajan alkua sienillä. Hirvet samoin kuin petoeläimetkin koettavat löytää rauhallisempia paikkoja laiduntamiseen. Rauhallisemmat ruokamaat saattavat olla kaukana, kymmenien kilometrien päässä. Hirvet muuttuvat säikyiksi ja stressaantuvat häirittäessä toistuvasti, samoin porot, adrenaliinitasot lihassa kasvavat. 

Vaikutus paikalliseen hirvenpyyntiin on mahdollisesti levottomat hirvet, eivät pysy haukussa ja liha saattaa olla adrenaliin kyllästämää jo pyyntiajan alkamispäivänä. Mikäli emähirvi ei saa ravintoa tarpeeksi niin kyllä vasakaan ei kasva. Myöhään syntynyt vasa on heikoilla jo joutuessaan liikkumaan paljon. 

Pidemmällä aikavälillä jos peto- eli karhunpyynti on tuloksellista niin karhukanta painuu alas ja joudutaan miettimään rauhoittamista tai ainakin pyyntikiintiöiden laskemista. Miten käy silloin perinteisen lappilaisen pyyntikulttuurin? 

Miten hirvet nyt, kun kantaa on saatu elvytettyä hiukan, reagoivat elokuussa alkavaan kansainvaellukseen pohjoisille karhumaille? Lähtevätkö pohjoiseen vai etelään keskisestä lapista? kas siinä pulma.

Pitääkö pohjoisen metsästyskulttuurin kärsiä etelän luonnon suojelusta?

kysyy Raimo K

-----------------------------------------------------------

Vuosikokoukseen           (6.4.2024)

Väki on seuran riveissä vähentynyt ja aktiivisuus tuntuu olevan heikentynyt, missä syy moiseen?

Oma panokseni kehittämiseen on löysännyt, olen hoitanut hommaa jo  kahdeksan vuotta. Olen miettinyt jo jonkin aikaa jatkamista eli luopumista. Kun pyydetään jatkamaan niin velvollisuudentuntoisena haluaa hoitaa homman kunnolla ollakseen luottamuksen arvoinen ja kun kukaan ei ole ilmoittautunut halukkaaksi ottamaan pestiä vastaan; olisin niin mielelläni sen antanut hoidettavaksi. Edelleen olen tarvittaessa valmis tukemaan uutta puheenjohtajaa, mikäli hän haluaa neuvoja tai tukea homman hoidossa, en ole kuitenkaan tyrkyttämässä mielipiteitäni. 

Puheenjohtajan rooli on olla porukan vetäjä yhteisesti sovittujen linjojen ja sääntöjen mukaan. Taito tulla ihmisten kanssa toimeen, vaikka asia olisi hankalakin, on tärkeää. Asiat ovat haasteellisia, koska ihmisten tapa tuoda julki asioita vaihtelee, oman kannan muodostaminen vaatii kuuntelua ja asian toisenkin puolen selvittämistä. 

On johtopäätösten aika: Kun ei enää tule tulosta niin ei kun vaihtoon vaan. 

Uusi puheenjohtaja saa ottaa vastaan hyvässä kunnossa olevan seuran. 

Viimeistään vuosikokoukseen tiedot hirvenammuntakoesuorituksista. Viime vuonna suoritetut kokeet ovat kadonneet. Ilmoittakaa uudestaan.

Kevättä 

t. Raimo K

 

 

--------------------------------------------------------------------------------------