Vuosikokoukseen           (6.4.2024)

Väki on seuran riveissä vähentynyt ja aktiivisuus tuntuu olevan heikentynyt, missä syy moiseen?

Oma panokseni kehittämiseen on löysännyt, olen hoitanut hommaa jo  kahdeksan vuotta. Olen miettinyt jo jonkin aikaa jatkamista eli luopumista. Kun pyydetään jatkamaan niin velvollisuudentuntoisena haluaa hoitaa homman kunnolla ollakseen luottamuksen arvoinen ja kun kukaan ei ole ilmoittautunut halukkaaksi ottamaan pestiä vastaan; olisin niin mielelläni sen antanut hoidettavaksi. Edelleen olen tarvittaessa valmis tukemaan uutta puheenjohtajaa, mikäli hän haluaa neuvoja tai tukea homman hoidossa, en ole kuitenkaan tyrkyttämässä mielipiteitäni. 

Puheenjohtajan rooli on olla porukan vetäjä yhteisesti sovittujen linjojen ja sääntöjen mukaan. Taito tulla ihmisten kanssa toimeen, vaikka asia olisi hankalakin, on tärkeää. Asiat ovat haasteellisia, koska ihmisten tapa tuoda julki asioita vaihtelee, oman kannan muodostaminen vaatii kuuntelua ja asian toisenkin puolen selvittämistä. 

On johtopäätösten aika: Kun ei enää tule tulosta niin ei kun vaihtoon vaan. 

Uusi puheenjohtaja saa ottaa vastaan hyvässä kunnossa olevan seuran. 

Viimeistään vuosikokoukseen tiedot hirvenammuntakoesuorituksista. Viime vuonna suoritetut kokeet ovat kadonneet. Ilmoittakaa uudestaan.

Kevättä 

t. Raimo K

 

 

--------------------------------------------------------------------------------------

Peijaisten jälkeistä elämää       (9.12.2023)

Peijaiset pidettiin ja paikalla oli puolensataa henkeä. Ilahduttavaa oli muunmuassa  kunniapuheenjohtaja -Veikon saapuminnen juhlaan Ullan kanssa. 

Nuorten osallistuminen oli ilahduttavaa, heissä on kuitenkin seuran tulevaisuus ja heidän osallistumistaan tulisi saada lisää. Jutellessani nuorten kanssa innostin heitä mukaan pienpetokisaan, onhan siellä palkintoja luvassa saaliin saajille. Pojat yllättyivät kisan olemassaolosta? Eivätkö vanhemmat ole kertoneet? Eikö seuran sivut tavoita jäsenistöä? 

Heitän pallon seuraajalleni miten saada aikuiset innostumaan ja siten nuorisoa mukaan toimintaan. 

Joulua aja Uutta Vuotta 2024

t. Raimo K

 

 

----------------------------------------------------------

Pyynnin loputtua pidetään hirvipeijaiset (14.11.2023)

Seuran hirvet saatiin nurin sutjakkaasti vaikka kelit yllättäen kävivät surkeiksi ja roustanteisiksi. Yhteispyyntiin toista jaksoa aloittamaan tuli jonkin verran porukkaa, n. neljännes pyyntilupaan osallistuvista, kiitos osallistujille. 
Keskusteluissa nousi esiin pyydettävien määrä, mihin totesin että kaikki mitä luvassa seuralla on, on pyydettäviä yhteispyynnissä. Ymmärsin näkeväni hämmästystä kun jatkoin vielä löylyä lisäten että jos joku muualla oleva seuran jäsen metsästää hirviä niin hän on siellä omin luvin ja vastaa siitä itse, koska yhteispyynnistä on sovittu seuran hirvikokouksessa.
Hirvenpyynti vaikutti olevan harvojen harteilla koko pyynnin ajan. Ne harvat kyllä saivat tuloksia aikaan loistavasti. Kiitokset heille. 
Kehittämisen varaa toki on; ilmoittaminen metsälle lähdöstä, tilastomerkinnät omariistaan, niin havainnoista kuin saaliista ja metsästyspäivistä. Kaikki ei ole omariistassa toisten nähtävillä esim. havainnot. Saaliit nähdään kyllä jos osataan hakea oikein kovasti. 
Omariistasta paljastui pienoinen puute, jota toivottavasti korjataan. Pahimmillaan puutteen johdosta voi joku joutua käräjille selvittelemään asioitaan. Onneksi asia on nyt tiedossa ja se voidaan välttää olemalla tarkkoina. 

Peijaiset ovat pyynnin päätyttyä kauden huipentuma. Hirviporukat osallistuvat talkoisiin. Jokainen lupaan osallinen voi miettiä oman panoksensa antamista edes peijaisten järjestämiseen. Käristyksen tekijän paikka on vapaa, minä en aio koskea kuin valmiiseen annokseen. Lisäksi kuulin muusintekijää kaivattavan. 


Henkilökohtaisesti olen miettinyt omaa panostustani ja harkinnut luopua vetovastuusta kahdeksan vuoden jälkeen. Osaltani koen tehneeni ainakin kohtalaisen hyvin osani porukan vetäjänä. Uusi henkilö voi ottaa helposti homman näppeihinsä. 
Toinen asia mielessäni on ollut tuo hirvenpyynti, vai alanko panostamaan linnunpyyntiin. Koko syksynä en ole taaskaan ampunut laukaustakaan riistaan, lintuja kyllä olen nähnyt vaan kun koira ei avannut kuonoaan haukkuakseen. Koira- huntalo mennyt melkein pilalle, kun isäntä jahtaa vain hirviä, asiaan tarvitsee tehdä muutos.
Kolmas ajattelemisen aihe on ikä; en tästä nuorene ja vaikka askel on vakaa ei se ole enää parikymppisen lennokas. Pitää alkaa miettiä mihin niitä harvoja askelia suuntaa.

Toivottavasti korona ei estä peijaisia,
t. Raimo K

---------------------------------------------------------------------
Vuosikokouksen jälkeen uudelle kaudelle (7.5.2023)

Ruusuja: Seuran vuosikokous pidettiin sunnuntaina vähäisellä joukolla, päätökset saimme kuitenkin tehtyä ja hallitukseen saatiin uusia kasvoja. Tervetuloa mukaan, tämä on harrastustoimintaa ja ei aivan kovin totista touhua kaikkinensa, vaikka jotkut asiat ovat pakko hoitaa ja mentävä aivan lain velvoittavalla tavalla.
Lauantaina oli kylätapahtuma pilkkiosioineen, tarjolla oli kaffia ja pullaa sekä makkaraa. Väkeä oli viitisenkymmentä saapunut paikalle kalavarusteissa ja muuta väkeäkin oli paikalla nauttimassa sosiaalisesta kanssakäymisestä ja tarjottavista eväistä. Nuoret pilkkijät saivat karkkipussit ja sarjojen voittajat palkintonsa. Ilma oli hieno ja merikotkat kävivät tarkistamassa jäikö kaloja heille tilaisuuden päättyessä. Kaikin puolin onnistunut päivä, kiitokset kaikille osallistuneille.

Risuja:
1) Kuultua kyliltä:Pientilallisten yhteismetsän maita anottiin seuran metsästyskäyttöön vuonna 2019, ei saatu silloin, meni  kolmeksi vuodeksi toiselle hirviporukalle. Viime vuonna ei yhteismetsä ollut ilmeisesti kellään käytössä ja tänä vuonna (puhelin)äänestyksen (?) jälkeen metsästysoikeus meni jälleen Sattasen Riistan ohi. Riistan jäseniä on osakkaina yhteismetsässä useampia mikä kummastuttaa kun aiemmin on kuulemma ollut puhetta vuoroperiaatteesta ja meillä oli edellisen haun tiimoilta anomus "sisässä".  Odotukset ovat tasapuolisen kohtelun puolella kaikissa tällaisissa yhteisissä asioissa. 

2)Ja lisää: Seura on aktiivisesti toiminut ja järjestänyt tapahtumia; suosituin taitaa olla Sattasen kylällä suoritettu pilkkitapahtuma. Pilkkitapahtuman saalis on "roskakalaa" pääasiassa, mikä on lienee hyvää kalaveden hoitoa jos jokin.
Tapahtumien järjestäminen on kohtalaisen työlästä ja vaatii sitoutumista.
Kokouksessa oli nostettu esiin ajatusta että tapahtuman järjestäjän tulisi maksaa kalaveden Osakaskunnalle jonkinlainen maksu?
Ajatus on huono koska tällaisella maksulla tapahtuma kyllä saadaan näivettymään. "Roskakala" lisääntyisi ja kalakanta kääpiöityisi.
Kun katsoin lapsia ja nuoria pilkkitapahtuman saaliin punnituksessa niin kasvot loistivat ja posket punoittivat, mikä on hinta jatkossa jollei tapahtumia järjestetä ja tämä pieni yhteinen tapahtuma jätetään pois.

3)Myötä- ja vastamäessä? Hirvenammuntakokeista on kyse; oletko mukana vain kun tiedossa on lihaa vai haluatko tulla mukaan punanuttujen kerhoon vaikkei jaettavaa juuri olekaan? Käytkö ampumassa kokeen ja mahdollistat seuralle isomman pyyntikiintiön kauden jahtiin? Jollet itse tulekaan metsästämään / tahdo lihaa niin hirvenpyynnissä olevat hoitavat maksun ja seura voi myydä lihat peijaisissa, asia on hoidettavissa sopimalla ja kaikki ovat tyytyväisiä. 
Toki on ymmärrettävää ettei aina kaikki voi suorittaa ampumakoetta. Käytännön vinkki on käydä ampumassa koe kesällä tai syksyllä jolloin on keväällä hakuprosesissa mukana ja voi suorittaa kesällä tai syksyllä kokeen ennen jahdin alkua.
Tämä kohta kolme täytyi kirjoittaa, koska nyt on seuran hirvenpyyntäjien määrä pudonnut kahdessa vuodessa kymmenellä hengellä. Jokainen tietysti itse päättää omat asiansa eikä tämän kirjauksen tarkoitus ole tuomita eikä pahoittaa kenenkään mieltä, mutta tulkoon julki henkilökohtaisen panostamisen vaikutus seuran toimintaan.
Riistan alkuaikoina Ponostamon rakentaminen mahdollistui talkoilemalla yhdessä ja huutokauppaamalla saadut hirvet. Tällaista yhteishenkeä tarvitaan jatkossakin.

4) Ruusuja: Seuraan on liittynyt uusia jäseniä, tulkaa mukaan yhdessä harrastamaaan ja toimimaan. Kokouksissa ja toiminnassa on asiallinen ja leppoisa tunnelma, kenenkään ei tarvitse jännittää mukaantuloa.
Seura on tehnyt uusia metsästysvuokrasopimuksia, kiitos niistä.

5) Käytännön asioita: Toimihenkilöilmoitus, toimintasuunnitelma ja hirvipaperit on toimitettu ajoissa asianomaisille tahoille. Nuolukiviä hommattu ja viedään maastoon. 
Nuorten pienpetokisa jatkuu 23-24 kaudelle. Talkoot Ponostamoon järjestetään alkukesästä. Seuran kotisivuilla ilmoitetaan tapahtumista hyvissä ajoin.

Leppoisaa loppukevättä
t. Raimo K
 
-------------------------------------------------
Paluu arkeen                                    (7.3.2023)
Vuosi on vaihtunut, tavanomaiset tehtävät kutsuvat  valittuja ja hallituksen jäseniä; kokoustaa pitäisi, suunnitella tulevaa, mennyttä tarkistaa. Parannettavaa aina löytyy ja kehitettävää. 
Paperitöitä seuran tiimoilta on jonkin verran, hirviasiat on laitettu menemään eteenpäin. Ampumasuorituksia pitää saada aikaiseksi tai seuran pyydettävien elukoiden määrä voi supistua vaikka saimme hankittua seuralle lisää vuokramaita syksyllä. Jokaisen on syytä tarkastaa omat lupansa.
Vuosikokouksen valmistelut ovat käynnissä. Hallituksen jäsenet ovat kaikki erovuoroisia, uusia henkilöitä kaivataan. 
Korona on vaikuttanut tehtävien hoitoon ja nyt pitäisi palata normaaliin, mitä se tarkoittaakin, kun aika entinen ei palaa. 

Hirvestys on puhuttanut paljon, niitä on vähän ja se on auttamaton tosiasia. Pienpetoja on aika paljon jäljistä päätellen. Isompiakin kuulemma on havaittu, susia ja ahman jälkiäkin on todettu. 
Metsoja (ja koppeloita) oman havaintoni mukaan ei juuri ollut, samoin riekot olivat vähissä. Teeriä oli yllättäen syksyn pyynnin loputtua semmoinen sadan linnun tokka, joka oli koko ajan liikkeessä, minne lie matka ollut.

Pienpetokisa on meneillään nuorille. Vanhempi kaarti on saanut kettua ja näätää. Nuorempi polvi ei ole ilmoittanut saaliista, vielä ehtii.  
Pienpetojahti voisi olla hyödyllistä riistanhoitoa ja samalla kuntoilua. Hiihtää lenkki ja samalla kokea ansat ladun varresta. Siinä lihakset reenauntuisi ja saattaisi saada saalistakin.

Ihmettelen jatkuvaa kaivosten/ malmioiden etsintää, kyllä ymmärrän työtä ja rahaa tarvittavan, mutta .... Onko varmaa ettei pölyä ja muita päästöjä synny, säilyykö jokivesi ennallaan, lisääntyykö liikenne kuinka paljon?? Kuka valvoo minun ja meidän etua tässä asiassa? (Moni)kansalliset yhtiöt ajavat osakkeenomistajien etua, voiton takia töitä tehdään, ei pelkästä työnteon ilosta.
Kehityksen jarruna en haluaisi olla enkä turhaan huudella mutta minulla on muistot puhtaasta luonnontilaisesta joesta niin Sattasjoesta kuin Kitisestä, lähes koskemattomista metsistä, ajasta ennenkuin alettiin altaita täyttämään, ennen monitoimikoneita ja metsäautoteitä muutaman kilometrin välein. Muistot minulla on eikä niitä voi kukaan viedä mutta huolettaa minua eläkepäivien harrastusmahdollisuudet ja oman ikkunan edessä oleva maisema. Haluaisin maiseman säilyttää tuollaisena, edes nykyisellään. Surettaa jos se pilataan, rahalla sitä ei saa entiselleen, vaikka haluttaisiin.

Pilkkikausi alkaa olla parhaimmillaan. Tiukkoja siimoja sinne pilkkijakkaran reunalle.
t. Raimo K

------------------------------------------------------------------------------------------


Hirveä määrä saalistettavaa                           (3.9.2022)

Pidettiin syys- elikkä hirvikokous ja puhuttiin saalismääristä, mitkä on tarjolla pyydettäväksi. Kokousta kesti kaksi tuntia hallituksen kokouksen jälkeen eli kolme tuntia puitiin seuran asioita.
Jäsenrekrytointiasiasta puheenjohtaja sai tiukkaa palautetta. Korostettiin, että jäseneksi hakijan tulee olla sattaslainen/ omistaa alueella maata, mistä tekee metsästysoikeuden vuokrasopimuksen seuran kanssa, voidaan hyväksyä jäseneksi ja jäsenen tulee maksaa liittymismaksu ja jäsenmaksu. Mainittiin suullisen sopimuksen olevan myös sitoutumista kirjallisen tekemiseen. Puheenjohtajan tulee ottaa asianomaiseen yhteyttä ja asettaa määräaika, minkä kuluessa asia hoituu, tai jäsenyys katsotaan rauenneeksi.

Puhuttiin kokouksessa hirviasiaakin, lupien määrä mietitytti ja yhteislupaan kuulumattomien porukoiden kymmenellä ampujalla saama aikuisen lupa erityisesti. Metsästyksenjohtajien koulutustilaisuudessa tuli asia myös esiin ja aiottiin ottaa esille lupaviranomaisten käsittelyssä ensi vuonna; kysessä on asetusteksti, mikä ei tunne puolikasta lupaa (vasa), vaan aikuisen luvan. Yhteisluvassa taas vasan lupa on mahdollinen ja hyvinä lupavuosina hehtaareista ja ampujamääristä voi saada etua kuten "ylimääräisen " puolikkaan eli aikuisen vasan sijaan.
Metsästyksenjohtajakoulutuksessa korostettiin havaintomerkintöjen tarpeellisuutta, ilmoitusvelvollisuutta kaadosta määräajassa,  turvallisuusnäkökohtia ja lakitekstiä aseen käsittelystä ja kuljettamisesta, toimia ns. ravinnoksi kelpaamattomien kaatojen osalta. Metsästyksenjohtajien osuutta ja vastuuta pyyntitapahtumissa käytiin myös läpi.
Hirvikokouksessa tuli esiin useampi vaihtoehto lupahirvien osalta ja keskustelua käytiin mm. pyytämisestä kokonaan luopumisesta ja luvan myymisestä "pystyyn, joista kuitenkin päädyttiin lupahirvien pyyntiin yhteispyynnillä toisen jakson ensimmäisenä viikonloppuna ja mahdollisesti sen jälkeen porukkapyyntinä. Lupasin olla   puhelimitse tavoitettavissa, jotta  mahdollisilta ylimääräisiltä kaadoilta voitaisiin välttyä. Laittakaa puhelimiin metsästyksenjohtajan ja porukoiden vetäjien numerot ylös jotta tiedottaminen sujuu vaivattomasti.

Metsästysoikeuden vuokraajien osalta päätettiin, ettei lihanjakoa heille suoriteta vaan he ovat tervetulleita peijaisiin nauttimaan tarjolla olevia kattauksia. Päätös aiheutti kommentin sopimusrikosta ja mahdollisesta sopimuksen irtisanomisesta. Sopimusasiat ovat yksi asia ja niissä mainitaan liha, muttei määrää, oli vastakommentti. Vuosittain seura on jakanut sopimusten mukaisesti oikeudenvuokraajille osuuden, kohtuullisen osan, joten lupamäärä huomioon ottaen odottaisin hiukan ymmärrystä vaateissa. Joissakin seuroissa, jotka saavat paljon lupia annetaan oikuden vuokraajille lihaa yleensä kun heidän kiinteistölleen kaadetaan hirvi tai vain vuorovuosina. 

Nyt täytyy vielä mainita: Käykää ampumassa hirvikoe mikäli se on mennyt umpeen tai menossa; ensi vuonna tarvitaan ampujaluetteloon nimiä heti alkuvuodesta ja se aika kuluu niin ettei huomaakaan.

Metsästyksen tulee olla turvallista kaikille ja rentouttavaa sanottiin koulutuksessa ja kehotettiin käyttämään tervettä järkeä jotta asiat hoituisi ilman turhia rypistelyjä.

Ammuttua laukausta ei voi perua, siis epäselvässä tapauksessa: älä purista liipaisinta. 
Saalis ei ole pääasia, vaan hyvä mieli.

t. Raimo K

-------------------------------------------------------------------------------------

Hirvikokoukseen mennään            (6.8.2022)

Hirvikanta on liki pyytämättömän rajoilla. Yhteislupa ja Rhy järjestävät kokouksen ennen sorsan-/ karhunpyynnin alkua. Kokous sisältää viimehetken tietoa pyyntitilanteesta.
Tällä hetkellä tilanne on heikko, on arvuuteltu henkilömäärää luvan saamiseen, arvauksia on 20-30 hlöä / lupa ja hehtaareja paljon entiseen verrattuna/ lupa.

Mikä tahansa lupamäärä seuralle tuleekin niin se on lupa pyytää peijaishirvi ja mikäli jos henkilömäärän mukaan mennään niin parhaimmillaan se on kolme lupaa. Siis voi olla yksi tai korkeintaan kolme. Tiedotuskokouksessa varmistuu ja sekin kuullaan voiko aikuisen muuttaa kahdeksi vasaksi. 

Maltti tarvitaan tulevana syksynä pyynnissä. Jos ammutaan tuottavia aikuisia eli naaras vasan edestä, on vahinko moninkertainen. Vasan selviäminen yksinäisenä talven yli on arpapeliä ja vasasta on lisääntyjäksi vasta kolmentena vuotena. 
Maltti pyynnissä tänä ja ensi vuonna voi lisätä kantaa huomattavasti.

Meillä on luvan ampuneita liki viisikymmentä, on koiria ja traditioita pyynnin alkamisen suhteen. Kaikki varmaankin haluavat mahdollisuuden metsästää suurriistaa jota hirvi edustaa. Hirvestä saadaan keskimäärin lihaa 150 kg ja jos kolme hirveä olisi luvassa niin saalista tulisi 450 kg, korkeintaan 600 kg ja pitäisi olla tosi isoja hirviä. Kun saaliista otetaan seuran peijaislihat  ja maanomistajille menevä osa niin jaettavaa jää korkeintaan 350 kg ja sen jakaminen liki 50 henkilölle tekee 7+ kg. Saalishan olla toki pienempi esim. lupavasa laskee saaliskiloja huomattavasti. Tilanne on kuitenkin poikkeuksellinen ja vaatii vastuullista ajattelua. Uskon aiheuttavani mielenliikkeitä ja verenpaineen nousua seuraavalla ehdotuksellani.

Esitys
Esitän pyynnin järjestämistä yhteispyyntinä viikonloppuisin.  Pyynti alkaisi vasta lokakuun alussa ja marraskuun alussa päätettäisiin jatkosta mikäli tarpeen. Saalis seuralle ja peijaisiin joko jaettavaksi n. 3-5kg / ampuja (määrä riippuu saaliin painosta ja pyyntiin osallistumisesta) ja osa huutokaupattavaksi peijaisissa. 
Perusteluna
Turvallisuus kun lehti tippuu puusta. Passituksen järjestäminen laajemmille alueille on mahdollista, kun on ampujia passeihin. Isompien alueiden yhtäaikainen pyynti. Lihan riiputusmahdollisuus oletettavasti parempi. Kaikki voivat osallistua pyyntiin ja osallistumalla saa hiukan enemmän lihaa. 

Kyseessä on todella poikkeustilanteesta ja asiaa kannattaa pohtia siltä kannalta. Mikäli pyydettävänä on vasa niin silloin on todella tärkeää antaa vasan kasvaa ja kerätä kiloja itseensä nnin pitkään kuin mahdollista. 

Tänä syksynä lintuja pitäisi olla kohtalaisesti ja esitykseni onkin että pyydetään ensin muita saalistettavia, vaikka kalastetaan ja vasta syksymmällä  hirvestetään.

Nähdään syyskokouksessa,
Raimo K


-----------------------------------------------------------------------------------------
Juhannuksen taikaa          (26.6.2022)

Keskikesän hetki meni ja tuli kesähelle.
Päivänvaloa piisaa joka tunnille, luonto on taas herännyt, on sääskiä, paarmoja ja eilen tui lentomuurahaiset sankoin joukoin. Kuusitiainen oli vallannut pöntön ja joka välissä kun tiaiset lensivät hakemaan eväitä poikasilleen kävi kirjosieppo katsomassa, etteikö ne poikaset voisi lähteä pois pöntöstä, että pääsisi itse asumaan.  
Kalaa voisi pyytää näin kesäaikaan, se ei juurikaan säily vaan pitää jatkojalostaa liki heti. Vanha malli -ongi ja paista- on hyvä ratkaisu. Tosin tulenteko on kielletty isossa osassa maakuntaa.
Huolestuttavaa on uutinen lintuinfluenssasta, ei pidä koskea lintuihin, kuolleisiin varsinkaan ja koirankaan ei pitäisi antaa koskea raatoihin, tai huonokuntoisiin. ( Jos näin on niin miten käy linnunpyytäjän? Joutuuko aivan katselemaan ja pitämään taluttimessa koiraansa koko ajan?) Toivotaan parasta ja selkeitä tietoja.
Näitä vitsauksia nyt piisaa, on koronaa, varianttia, susia, ahmoja ja ilveksiä nyt vielä lintuinfluessa. Mielenkiintoista miten kauan menee ennenkuin hirvet lisääntyvät pyydettävälle tasolle.
Sudet ovat yksi syy hirvitilanteeseen, ei siinä kauan hirvellä haluta olla pääruokalajina jos voi vaihtaa maisemaa. 
Ilveskin ottaa poron hengiltä nälissään ja ahmallehan se on poro pääruokalaji.
Karhu syö hirveä varsinkin keväällä, annetaan vain syödä rauhassa niin porot ei ole vaarassa ja syksyllä on edes mahdollisuus pyytää otsoa. 
Herra koettelee, vaan ei hylkää, sanottiin ennen. Toivotaan helpotusta näihin vitsauksiin, eroonhan niistä ei kokonaan päästä jatkossakaan.

Kesäisiä kelejä ja tiukkoja siimoja 
t. Raimo K


----------------------------------------------------------------
Kuulumisia                 (5.4.2022)

Tähän aikaan vuodesta kuuluu kummia asioita.
Linnut kähisee soitimella, pikkulinnut laulaa ja raitilla kuluu iloista juttelua ja naurua.
Kevään merkkejä kuuluu ja kaikuu kohta enemmänkin. Täällä koneen ääressä kirjoittelen minäkin näitä kevään riimejä jälleen kerran.
Taas kuten joka kevät herää kysymys miksi niin moni on jättänyt maksamatta jäsenmaksunsa. Kuten todettua on jäsenen ainoa velvollisuus hoitaa jäsenmaksunsa säilyttääkseen jäsenyytensä, kolme kertaa maksamatta jättäminen on sama kuin ilmoitus eroamisesta. Kokouksessa aikoinaan päätettiin jättää paperiset viestit pois käytöstä koska on nettisivut käytössä. Eräpäivä jäsenmaksulla on toukokuun 30.päivä.
Kyläraitilla kohdatessa on hyvä kysyä tutulta "oletko sinä hoitanut velvoitteesi"-kysymys. Jostain syystä kaikki eivät ilmeisesti seuran sivuja lue.
Kevään merkki on hirvenpyyntiin aikovien henkilöiden nimilistan kokoaminen ja lähettäminen yhteisluvan vetäjälle. Ampujaluetteloon liitetään nimi kun henkilöllä anomushetkellä voimassa oleva ampumakoe suoritettuna. Useilla on koe mennyt umpeen eli ei voimassa ja 26.4. lista lähtee seuralta. Taas voi kysyä "velvoitteen hoitamisesta". Pyyntiin( tässä siis lihanjakoon) pääsy edellyttää voimassaolevan tuloksen suorittamista ja ilmoittamista metsästyksen johtajalle.
Hirviyhteisluvan osakkaat piti kokouksen ja siellä todettiin kannan olevan alhaisissa lukemissa. Ilmeistä on että lupamäärät putoaa kovasti. Hyvä kun saadaan lupa peijaishirven pyytämiseen jos oikein tiukoille menee. Kaikki vaan suorittamaan se ampumakoe että päästään jahtiin. Ennen vuosikokousta on kolme ampumakoetta. 
Erilaisia vaihtoehtoja on olemassa ja mainittu on myös täysrauhoitus hirvelle, mitä ei pidetty toivottuna vaihtoehtona.
Hirvikannan määrittämiseksi mahdollisimman todenmukaisesti tulee metsästäjien kirjata havainnot omariistaan. Vaikkapa heti kotiin palattuaan jollei metsässä onnistu laittaa havaintoa ylös.
Korona jyllää jollain variantilla pitkin raitteja ja suojautuminen on muistettava edelleen. Kokoonnuttaessa sisätiloihin on hyvä pitää maskia. Huippukuntoinen ja rokotettu tuttuni sai maaliskuun alussa taudin ja sanoi että oli kuin olisi koko ajan pitänyt yrittää kiskoa henkeä pillin läpi.

Aurinkoisia pilkkikelejä kaikille, 
t. Raimo K




-------------------------------------------------

Kevään aiheita                                 (2.3.2022)

Näyttö jo sumenee silmissä kun valmistelen vuosikokouksen papereita. Tässä sen näkee kun ei heti ole hoitanut hommaa kuntoon vaan on lykännyt "sitten" tehtäväksi.Kovasti on tietoa joka pitää järjestää oikeaan mappiin- ei kuitenkaan ö-mappiin.
Tilitiedot näyttivät olevan plussalla; tosi monta jäsenmaksua on maksamatta. Mahtaa tulla ilmoitettavaksi kokouksessa taas muutama eronneeksi joukostamme. Sääntöjen mukaanhan kolmas vuosi maksamatta tarkoittaa eroilmoitusta seurasta ja seurahan ei lähetä "karhukirjettä" koska jäsenmaksu on vapaaehtoinen toimenpide ja jäsenyyden ainoa ehto.
Hirvihommista sen verran että laitoimme hakemukset menemään ja vieropalkisten kulkijat ovat siis ampumaketjuun oikeutettuja. Ampumasuorituksia paikallisilta kaivataan varsinaista lupaa varten, ja aika monelta. Vielä onneksi ehtii kun on heti kevään ensimmäisissä ammunnoissa taitojaan esittämässä.
Hirvistä muuten sen verran, että tiellä oli yksi kohdannut loppunsa ja jäljistä päätellen oli useampiakin ollut liikkeellä, tutkin vasoja olleen pari jotka olivat jälkiään onnettemuuden jälkeen tehneet, toivottavasti pärjäävät. Toisessa paikassa oli kuulemma vasa, yksinäinen, uupunut talven kinoksiin, jäänyt siis riuttojen hoidettavaksi. 
Nyt aurinko alkaa helliä kuivalihojen pintaa, paahtaa väriä ja kuivattaa. Nälkäinen katsoo kuivuvia lihoja pää kenossa ja saa samalla väriä naamaan, kyllä on helppoa ja terveellistä vitamiinien nauttiminen.
Sitten niskojen puuduttua on hyvä mennä tuijottamaan  pilkkiaventoa josko joku nälkäinen tarttuisi koukkuun. Kala keitettynä on hyvää ruokaa ja terveelllisempääkin kuin liha. Lauhalla kelillä sitä istuu ilokseen kyllä reiän vieressä vaikkei nykäisyäkään kuulu.
Minulla oli tullut reikä hampaaseen ja rauhassa piti istua kun tohtori sitä lahoa hammasta repi pois, pala kerrallaan. Nyt sitten on reikä hammasrivissä, siis ikenessä,
ja sen reiän umpeenkasvua tässä oottelen, ei paljon haluta purra, edes kuivaa lihaa.
Aurinko kuitenkin paistaa.
t. Raimo K 
------------------------------------------------------------------------
Nyt se on päätetty                        (28.11.2021)

Näin se on ja virallisesti päätetty: Se on nyt loppu. Päätin siis hakea pari arkkia paperia ja narun. Se on sitten henkilökohtainen ratkaisu: Lopetan tämän homman viimeisellä toimenpiteellä mikä täytyy tehdä. Vielä pullo, öljyä, ja voin puhdistaa kuluneen kauden viimeiset jäljet hyvästä tussaristani, jota olen kantanut koko  syksyn mukanani ilman laukaustakaan. 

Ilmoitin omariistassa pyynnin päättymisestä ja pyysin rahaston hoitajaa maksamaan seuran saamat hirvet ja laittamaan sen skannatun kopion yhteisluvan henkilöille. Siinä siis se virallinen osuus.

Hirvenpyynti onnistui hyvin ja peijaisvasa saatiin nurin. Tosin ehdimme jo hallituksessa perua kylätalon vuokrauksen tälle syksylle. Lihat siis joko myydään ja/ tai laitetaan syötäväksi tapahtumiin. Homma on auki ja nyt vaikuttaa ettei kokoontumiset sisätiloissa ole järkeviä, uusi versio koronasta nousi otsikoihin ja mitä se tuonee tullessaan, aika näyttää.

Hirviä oli ja vielä niitä jäi metsiin, tosin olivat vauhkoja ja liikkuivat heti koiran ilmaantuessa. Auton oven sulkeminen aiheutti liikettä tienvarsien hirvissä. Seuduilla sudet olivat varmaan osaltaan aiheuttaneet stressiä hirville, porot toki olivat hukkien ruokalistoilla ykkössijalla. Kun susien liikkeitä seurattiin poromiesten toimesta niin oli kairassa liikettä. Tieto susien olinpaikasta kertoi ettei hirvenpyynti siellä ole tarpeen, hirvetkin olivat vaihtaneet paikkaa. Ruokalistalla oleminen ei kiinnosta ketään.

Susien määrästä liikkui puheita ja niitä epäiltiin olevan pari porukkaa. Olipa joku saanut kuvattua hukan tutkimassa kylän molokkien antia, ilmeisen tulokseton reissu hukalla, koska oli poistunut metsiin. Paljon liikkui juttuja hukista ja oli niitä päästy näkemään, kovin olivat olleet huonoissa maisemissa ja kelkat ja mönkijät ovat jäljestäjillä olleet lujilla kuten henkilöt koneiden päällä.

Turistimetsästäjät olivat vähäisemmin edustettuina metsissä kuluneena syksynä. Kaipa ei haluttu ruokkia hukkia omilla koirilla. Joitakin turistikoiramiehiä kohtasin kulkiessani, kertoivat havainnoistaan ja aikeistaan, mukavia juttuhetkiä. 

Nyt pakkaskausi on jo täällä, lumia oli ja toivotaan tulevan lisää. Linnustuskausi jatkuu ja pieniä petoja voi kurittaa.

Rauhaisaa joulun odotusta kaikille

t. Raimo K

---------------------------------------------------------------

Yhteinen päivä                             (7.10.2021)

Hirvenpyynnin toinen jakso keräsi paikalle kaksitoista henkeä. Kahvit juotiin kämpällä ja sovittiin pyynnin kohteet. Turvallisuudesta sen verran että pyysin kaikilta mukana olevilta ilmoituksen ennen poistumista pyynnistä. 

Koiria oli kolme ja kaksi lähti eri puolille haravoimaan kairaa. Otin omani mukaan passiin koska katsoin passissaolon velvollisuudekseni johtajana.

Jännitys nousi kun haukku alkoi ja se kävi lähellä kolmea passia, kolmas passi kaatoi elukan. Nuoret pääsivät seuraamaan saaliin käsittelyä. Pyynti jatkui ja toinenkin koira sai haukun. 

Kaikki ilmoittivat poistumisestaan pyynnistä. Mönkijä tuli ja saalis lähti kylille.

Kiitos kaikille osallistujille.

Raimo K

 

------------------------------------------------------------------

Aurinko lämmittää jo päivällä,             (12.2.21)

vaikka on vasta matikanpyyntikuukauden puoliväli. Päivä pitenee vauhdilla ja "kuivia" lihoja alkavat hätäisimmät jo virittelemään riippumaan. Pilkkikelit paranevat kevään mittaan. 

Näin kauempana olevana pyssykyläläisenä viestit kaivosalueiden ja valtausalueiden lisääntymisestä ovat alkaneet huolestuttamaan. Ymmärrän että leipää kaivokset tuo ja kehitystä tarvitaan, mutta...

Kuusivaarasta on seura pyytänyt hirviä ja joskus saanutkin, kaivoslaajennus vie aluetta pyynnistä. Haittojakin tulee ja aika näyttää millaisia. Hienoa olisi jos rautatie saataisiin kuljettamaan malmia ja ihmisiä. ( Radiossa sanottiin juuri Bolidenin tehneen voittoa 800 mijoonaa euroa, siis lähemmäs miljardi eeroa kun kulut on laskettu pois.) Kiskoilla kulkisi samalla radalla siis tavarat ja ihmiset. Voisihan poihjoisen sellutavara Kemiin tulevalle sellutehtaalle kulkea samaa raideparia pitkin. Jos se rata yltäisi sinne Jäämeren rannalle, niin sitten olisi kuljetettavaa ja paljon.  Radan vastustajille tiedoksi että Amerikoissa on kansallispuistossa useampikaistainen highway ja riistaeläimet kulkevat tien yli  ja ali niinsanottuja riistasiltoja ja -tunneleita pitkin. Kyllä suomalaiset elukat; hirvet, karhut ja porot pienemmistä puhumattakaan oppivat saman asian. Tästäkin oppimisesta on näyttöä, nelostien varren poroaita on vähentänyt, lähes poistanut, porot tieltä. Viime syksynä seurasin, kun ylivuotinen hirvi juoksi aidan vieressä, olisi voinut hypätä kevyesti yli, vaan ei tehnyt sitä.

Ny kun pääsin vauhtiin niin toinen huolenaihe; sähköautoilu. Yhtenä syksyisenä päivänä aamuvarhaisella lähdin ajelemaan (vanhalla s-s-saastuvalla dieselilläni) metsälle ja kun vaiherikkaan ajeluni lopuksi illalla pääsin tankille oli mittariin kertynyt liki neljäsataa kilometriä saastutettuja ajouria. Vanha karttani harhautti minut nimittäin poistullessani väärille väylille. Kysymys kuuluukin miten olisin saanut ladattua sähköautoni akut siellä syksyisen metsätaipaleen varrella? Agrigaattihan (ja lumilinko sekä moottorisaha) poistuu ilmeisesti muiden polttomoottoreiden kanssa käytöstä kuten uutiset sanovat lähitulevaisuudessa käyvän. Rajoittaako tämä uudistus tulevaisuudessa harrastustoimintaa? Entäs moottorikelkkailu ja veneily, löytyykö tekoaltaiden kalastajille latauspistokkeita joka niemeen ja notkoon sekä saarelmaan? Pitääkö poromiehen aloittaa paimennuksensa jalkaisin ja siirtyä talven tullen suksille ? Onko purjeella varustettu soudettava viikinkivene merkki ammattikalastajan varustautumisesta avovesikauden kalastukseen? Jollei kehitys tuo huomattavasti parempia akkuja niin kaikki kaupunkilaiset linkolalaiset voivat huokaista helpotuksesta; näillä kairoilla on hyvin vähän kulkijoita, ehkä joku paksurengaspyöräilijä tai kajakin meloja toisinaan. 

Onneksi olen jo tämän ikäinen; olen kävellyt koskemattomassa kairassa ennenkuin sinne tuli tiet ja hakkuut.  Muistoissani voin vaeltaa edelleen siellä ikipetäjien keskellä ja nähdä aurinkoisella pankkaoksalla metson rintahöyhenissä  kaikki spektrin värit. Nykyään niillä hakatuilla ja ojitetuilla mailla kasvaa viisi-kuusimetrinen ylitiheä taimikko. Kehitystä sekin vaikka aikoinaan kun sen näki meinasi ruma sana päästä suusta.

Näitä minä mietin ja toivon kehityksen olevan oikeansuuntaista jotta voisin tehdä muutakin kuin muistella menneitä.

Valoisampia aikoja toivottaen 

Raimo K

 

-----------------------------------------------------------------------------

Talven ensikosketusta teillekin.              (22.10.20)

Hirvenpyynti on ollut tuloksellista yhtä vasaa ja aikuista lukuunottamatta.

Yhteispyynti sujui tosi hyvin ja saalis oli kookas ja komea, ruhopainoksi saatiin karkeasti 275 kg. Samaa kokoa oli toinenkin jo aiemmin saatu sonni. 

Lämpimät kelit on nyt vaihtuneet pikkupakkasiin ja luntakin on satanut, paikoitellen jopa parikymmentä senttiä. Lintuja syksyn aikana näkyi, poikasia ei kuitenkaan juuri havaittu. Havaitut olivat yksinäisiä aikuisia lintuja. Etelän lintumiehet tuskailivat koirineen tapahtumien puutetta. No tapahtuma se on tulistelukin, varsinkin kauniina syksyisenä päivänä avaran taivaan alla.

Seura joutuu (eritttäin todennäköisesti) perumaan peijaiset koronasta johtuen. Taas on virus alkanut liikkua ja norjalaiset ovat löytäneet uuden version siitä tuolla vuonojen maassa. Tällä hetkellä kokoontumisia rajoitetaan ja hyvä niin. Metsästäjäjärjestötkin ovat suositelleet hygieniasta huolehtimista ja maskeja lihan= hirven käsittelytilanteissa kun välimatkanpito ei ole mahdollista. Peijaiset ovat sitä sosiaalista puolta mutta välimatkat tuppaavat usein jäämään lyhyiksi kun jonotetaan kuumaa käristystä lautaselle.

Hallitus kokoontuu ensi viikolla päättämään peijaisten perumisesta ja siitä kuinka menettelemme saatujen vasojen ja vielä saamattoman  lihojen kanssa. Järjestämmekö huutokaupan kyläläisille ja seuran jäsenille ulkoilmatilaisuutena ja millaisina paloina lihat myydään, varsinkin saamatonhan on vielä kokonainen. Saisihan siitä hiukan tasausta lihojen hankinnasta johtuviin kuluihin kun ostettaisiin lihat omalta porukalta.  

Paras kokemukseni syksyltä oli, kun olin menossa metsään niin kolmenkymmenen hanhen tokka lensi ylitseni suunta vakaasti etelään. Selvästi kokemus oli määrännyt lähtöhetken ja seuraavalla viikolla jäätä oli jo jängällä. 

Pienpeto kisa nuorille on käynnissä. Liskut vireeseen ja loukut pyyntiin, netissä oli hyviä ohjeita mm. yle areena luontopuolella. Kannattaa katsoa.

t. raimo k

ps. jahti jatkuu vielä ja muut porukat saattavat tarvita apuja. 

t. se sama

 

------------------------------------------------------------------------

Syksyä kaikille                     (2.10.20)

Vuosi edellisestä kirjoitelmasta. On pitänyt opetella, elämään ja sitten tuli korona kevät. Nyt sitten on toinen vaihe päällä ja kuinka järjestyy peijaiset? Marraskuun viimeinen viikonloppu on varattuna siihen vaan saammeko kokoontua samaan osoitteeseen ja kuinka isolla porukalla, aika näyttää.

Vuotuisat kokoukset on pidetty, tosin siirtyivät, mutta on pidetty. Kokouksissa puhuttiin mm. tapahtumien perumiset ja pyyntisuunnitelmat auki. Hanhi puhutti, pääsihän sitä pyytämään pitkän tauon jälkeen. Hirvistä puhuttiin, varsinkin vasoja kaivattiin, onko talvi lumineen vaikuttanut vasojen määrään? 

Marjoja on poimittu runsaasti, niitä kuulemma oli, ja paljon. Linnunpyynti on alkanut ja on niitä joku nähty, samoin on nähty turistimetsästäjiä, jotka valittivat vähyyttä havaintopuolella. Itse näin vain lähinnä yksinäisiä aikuisia lintuja kuljeksiessani metsän puolella.  Toki en tunkenut itseäni tiheimpiin risukoihin vaan kankaiden reunoja vaeltelin ja tunnustelin olotilojani. 

Nyt on saatuna jo jokunen hirvi ja kohta tullenee talvikelit ja jängät saa kuorensa, sitten nousevat näkyviin hirvetkin kovemmille maille. Lumia ei tarvitsisi vielä paljon sataa, pääsisi sitten ilman suksia liikkeelle. Sienimetsä on ollut satoisa ja vasat ovat ehtineet hyvin lihoa muutamia viikkoja joten saattavat jo olla normikokoisia ja ampumakelpoisia. 

Hanhenpyynnistä tuli mieleeni, että kun pyynti ajoittui tähän alkukauteen niin onneksi saaliit ovat jääneet kuulemma olemattomiksi. Saalismäärä nimittäin olisi kohdistunut paikallisiin lintukantoihin ja vaikuttanut suoraan seuraavan kauden pyyntiin. Nyt taisivat hanikat syödä mustikkaa jossain ja olivat pois haulikkomiesten, anteeksi, haulikkohenkilöiden ulottuvilta.

Silloin ennen, kun kaikki oli toisin(=paremmin), kun kävimme hanhenpyynnissä niin se oli lähinnä kiväärihommaa ja kyseessä olivat muuttomatkalla olevien parvien lepohetken häirintää. Joskus sattui onnistumaan ja saalistakin saatiin, usein tuli herättyä hanhipassiin ensilumen sataessa maahan. 

Että sellaista tarinaa,

kuivaa ruutia kaikille ja kuten eräässä yhdenaikaisessa tv-sarjassa sanottiin

"be carefull out there". 

t. Raimo K

 

------------------------------------------------------------------------------

 

 

Syksyä                          (7.10.2019)

Kelit on olleet hyvät. Kävin muutaman kerran Ponostamossa joku viikko sitten, meinasin kyllä tilata itselleni viimeisellä reissulla jo lentokuljetuksen. Räpläsin jo kapulan esille ja katsoin hetken 112 -sovellusta. Huokailtuani aikani ajattelin kuitenkin pärjätä omin voimin ja onnistuin ihan hyvin pääsemään pois metsästä ja nyt sitten hoidan itseäni ja kuntoutan pidemmän kaavan mukaan. 

Niillä reissuilla sain jotain aikaiseksi ja nyt on nuohottu piiput ja tarkastettu tulipesät.Näin minä hirvenkin, olisin saanutkin mutten ottanut edes asetta vaan kävin koiran kanssa ja näytti olevan intoa sessessä. Lintujakin näin jopa joka lajia, riekkojakin. Vaan harvassa oli lintuset ja toivottavasti se ainoakin metso saa jatkaa sukuaan ensi keväänä.

Turistimetsästäjiä näkyi reissuilla ja kovasti olivat ajaneet että kairaan olivat päässeet, ihan Savosta olivat, kalakukkokaupungista, hauliruiskut kädessä tulivat tielle ja koirakin oli. Saalista eivät kehuneet pahemmin saaneensa, olivat kuitenkin savolaisia joten vastuu oli kuulijalla( en havainnut verijälkiä enkä irtohöyheniä, joten uskoin kun sanoivat).

Toinen turistiryhmä oli mielenkiintoinen, yritin heitä auttaa, olivat ajaneet asuntoauton kiinni yhdelle hakkuutielle, en olisi omaa autoa hevin sinne vienyt, mutta koetin auttaa ja hinata heidät irti vaan ei ollut autossaan paikkaa hinausköydelle kuin keulassa. Kolme kertaa teimme solmuja vaan aina paksu köysi katkesi. Jouduin lähtemään ja jättämään heidät paremman auttajan odotukseen, olivat kuulemma tilanneet hinausauton. Toivottavasti ovat jo päässeet pois metsästä.

Polttopuutalkoot olivat 5.10. ja paikalla oli ollut yhdeksän henkeä. Puut oli tehty ja saatu liiteriin. Kaunis kiitos talkoolaisille. 

Seuran vasojen pyynti, yhteispyynti, alkaa ensi lauantaina ponostamosta. Toivottavasti pyytäjiä saapuu paikalle. Mukavahan se olisi vaihtaa kuulumisia ja viettää päivää yhdessä metsästäen. Valitettavasti en itse pääse mukaan, mutta hengessä olen mukana. 

Malttia laukaisuun ja kuivaa ruutia kaikille.

t. Raimo K

 

 ----------------------------------------------------------------------------------------

Pääsiäistä                                             (16.4.2019)

On taas se aika; kevätaurinko paistaa,hormoonit alkaa hyrräämään,  parissa viikossa on lumipinta laskenut puoleen, linnut ovat alkaneet laulaa ja kuumetta on kärsitty. Nimittäin autokuume iski koska uskollinen sotaratsuni alkoi vikuroimaan. Piti päättää alkaako remppaan vai hylkäänkö uskollisen matkaseuran, järki yritti voittaa ja niin viimein hajottamomutkan jälkeen tuntui taas matkanteko maittavan. 

Sama meininki seuran suhteen; hallitusta hiukan uudistettiin ja taas karavaani kulkee. Kokouksessa päätettiin nostaa vuotuista jäsenmaksua, joten käykää maksamassa , viisitoista euroa, ei ole paljon. Hirviasiaa käsiteltiin ja ilmoitelkaa hirvivastaaville ampumasuoritukset, monella on taas aika uusia ampumalupansa.

Kokouksessa päätettiin aloittaa nuorille pienpetokisa, luonnonsuojelua ja riistanhoitoa parhaimmillaan. Nyt vain neuvomaan nuoria ansojen ja loukkujen laitossa, isät ja isoisät varsinkin, opastakaa nuoria pyyntiin. Pieni rahapalkinto on voittajan saaliina ja tarkoitus on, että neljänä vuotena kisaa pidetään nuorille joten vaikkei ensimmäisenä vuotena onnistuisi voittamaan niin seuraavina sitten kun taitoa karttuu. Yhdessä on mukava touhuta ja jos siinä samalla saa hoidettua riistakantoja niin mikä sen mukavampaa.

Kisa on tarkoitettu Sattasen kylän ja ympäristön nuorille heidän aktivoimisekseen hyvän harrastuksen pariin. Vanhempien ei tarvitse olla seuran jäseniä ja jos joku nuori on kiinnostunut osallistumaan kisaan niin neuvojia ja opastajia löytyy seuran jäsenistöstä jollei muualta. Ottakaa nuoret yhteyttä vaikka minuun niin katsotaan kuka alkaa vaikka neuvomaan loukkujen rakentamisessa ja antamaan vinkkejä asentamisessa pyyntipaikoille.

Kävin kiittämässä pihani aukaisusta naapurissa, kun lunta oli tullut niin paljon, etten viitsinyt kolan ja lapion kanssa heilua. Paikalla oli nuoria poromiehen ja -naisen alkuja. Oli ilo nähdä reipasta toimintaa, leuku heilui vyöllä ja elämä näytti olevan mallillaan. Tällaiset nuoret tulevat jatkamaan meidän jälkeemme paikallista toimintaa, toivottavasti saamme antaa heillekin osan tietämyksestämme ja taidoistamme.

Seuralla on juhlavuosi ja syksyllä peijaisten (?) aikaan pidämme pikkuisen paremmat pirskeet. Asiaa täytyy pohtia hieman lisää, olisi ehkä mainio tilaisuus kahvistella lähiseudun seurojen edustajien kanssa ja raatata hiukan, jotta tulisimme tutuiksi.

Asiaan täytyy palata myöhemmin. Nyt porokisojen aika ja siellä on talkoissa paljon seuran väkeä. Toivottavasti kylätapahtumaan löytyy myös väkeä.

Leppoisaa kevättä toivottaen 

Raimo K

se seuran pj