rhy.fi
Vetäjän hatusta

Aurinko lämmittää jo päivällä,             (12.2.21)

vaikka on vasta matikanpyyntikuukauden puoliväli. Päivä pitenee vauhdilla ja "kuivia" lihoja alkavat hätäisimmät jo virittelemään riippumaan. Pilkkikelit paranevat kevään mittaan. 

Näin kauempana olevana pyssykyläläisenä viestit kaivosalueiden ja valtausalueiden lisääntymisestä ovat alkaneet huolestuttamaan. Ymmärrän että leipää kaivokset tuo ja kehitystä tarvitaan, mutta...

Kuusivaarasta on seura pyytänyt hirviä ja joskus saanutkin, kaivoslaajennus vie aluetta pyynnistä. Haittojakin tulee ja aika näyttää millaisia. Hienoa olisi jos rautatie saataisiin kuljettamaan malmia ja ihmisiä. ( Radiossa sanottiin juuri Bolidenin tehneen voittoa 800 mijoonaa euroa, siis lähemmäs miljardi eeroa kun kulut on laskettu pois.) Kiskoilla kulkisi samalla radalla siis tavarat ja ihmiset. Voisihan poihjoisen sellutavara Kemiin tulevalle sellutehtaalle kulkea samaa raideparia pitkin. Jos se rata yltäisi sinne Jäämeren rannalle, niin sitten olisi kuljetettavaa ja paljon.  Radan vastustajille tiedoksi että Amerikoissa on kansallispuistossa useampikaistainen highway ja riistaeläimet kulkevat tien yli  ja ali niinsanottuja riistasiltoja ja -tunneleita pitkin. Kyllä suomalaiset elukat; hirvet, karhut ja porot pienemmistä puhumattakaan oppivat saman asian. Tästäkin oppimisesta on näyttöä, nelostien varren poroaita on vähentänyt, lähes poistanut, porot tieltä. Viime syksynä seurasin, kun ylivuotinen hirvi juoksi aidan vieressä, olisi voinut hypätä kevyesti yli, vaan ei tehnyt sitä.

Ny kun pääsin vauhtiin niin toinen huolenaihe; sähköautoilu. Yhtenä syksyisenä päivänä aamuvarhaisella lähdin ajelemaan (vanhalla s-s-saastuvalla dieselilläni) metsälle ja kun vaiherikkaan ajeluni lopuksi illalla pääsin tankille oli mittariin kertynyt liki neljäsataa kilometriä saastutettuja ajouria. Vanha karttani harhautti minut nimittäin poistullessani väärille väylille. Kysymys kuuluukin miten olisin saanut ladattua sähköautoni akut siellä syksyisen metsätaipaleen varrella? Agrigaattihan (ja lumilinko sekä moottorisaha) poistuu ilmeisesti muiden polttomoottoreiden kanssa käytöstä kuten uutiset sanovat lähitulevaisuudessa käyvän. Rajoittaako tämä uudistus tulevaisuudessa harrastustoimintaa? Entäs moottorikelkkailu ja veneily, löytyykö tekoaltaiden kalastajille latauspistokkeita joka niemeen ja notkoon sekä saarelmaan? Pitääkö poromiehen aloittaa paimennuksensa jalkaisin ja siirtyä talven tullen suksille ? Onko purjeella varustettu soudettava viikinkivene merkki ammattikalastajan varustautumisesta avovesikauden kalastukseen? Jollei kehitys tuo huomattavasti parempia akkuja niin kaikki kaupunkilaiset linkolalaiset voivat huokaista helpotuksesta; näillä kairoilla on hyvin vähän kulkijoita, ehkä joku paksurengaspyöräilijä tai kajakin meloja toisinaan. 

Onneksi olen jo tämän ikäinen; olen kävellyt koskemattomassa kairassa ennenkuin sinne tuli tiet ja hakkuut.  Muistoissani voin vaeltaa edelleen siellä ikipetäjien keskellä ja nähdä aurinkoisella pankkaoksalla metson rintahöyhenissä  kaikki spektrin värit. Nykyään niillä hakatuilla ja ojitetuilla mailla kasvaa viisi-kuusimetrinen ylitiheä taimikko. Kehitystä sekin vaikka aikoinaan kun sen näki meinasi ruma sana päästä suusta.

Näitä minä mietin ja toivon kehityksen olevan oikeansuuntaista jotta voisin tehdä muutakin kuin muistella menneitä.

Valoisampia aikoja toivottaen 

Raimo K

 

-----------------------------------------------------------------------------

Talven ensikosketusta teillekin.              (22.10.20)

Hirvenpyynti on ollut tuloksellista yhtä vasaa ja aikuista lukuunottamatta.

Yhteispyynti sujui tosi hyvin ja saalis oli kookas ja komea, ruhopainoksi saatiin karkeasti 275 kg. Samaa kokoa oli toinenkin jo aiemmin saatu sonni. 

Lämpimät kelit on nyt vaihtuneet pikkupakkasiin ja luntakin on satanut, paikoitellen jopa parikymmentä senttiä. Lintuja syksyn aikana näkyi, poikasia ei kuitenkaan juuri havaittu. Havaitut olivat yksinäisiä aikuisia lintuja. Etelän lintumiehet tuskailivat koirineen tapahtumien puutetta. No tapahtuma se on tulistelukin, varsinkin kauniina syksyisenä päivänä avaran taivaan alla.

Seura joutuu (eritttäin todennäköisesti) perumaan peijaiset koronasta johtuen. Taas on virus alkanut liikkua ja norjalaiset ovat löytäneet uuden version siitä tuolla vuonojen maassa. Tällä hetkellä kokoontumisia rajoitetaan ja hyvä niin. Metsästäjäjärjestötkin ovat suositelleet hygieniasta huolehtimista ja maskeja lihan= hirven käsittelytilanteissa kun välimatkanpito ei ole mahdollista. Peijaiset ovat sitä sosiaalista puolta mutta välimatkat tuppaavat usein jäämään lyhyiksi kun jonotetaan kuumaa käristystä lautaselle.

Hallitus kokoontuu ensi viikolla päättämään peijaisten perumisesta ja siitä kuinka menettelemme saatujen vasojen ja vielä saamattoman  lihojen kanssa. Järjestämmekö huutokaupan kyläläisille ja seuran jäsenille ulkoilmatilaisuutena ja millaisina paloina lihat myydään, varsinkin saamatonhan on vielä kokonainen. Saisihan siitä hiukan tasausta lihojen hankinnasta johtuviin kuluihin kun ostettaisiin lihat omalta porukalta.  

Paras kokemukseni syksyltä oli, kun olin menossa metsään niin kolmenkymmenen hanhen tokka lensi ylitseni suunta vakaasti etelään. Selvästi kokemus oli määrännyt lähtöhetken ja seuraavalla viikolla jäätä oli jo jängällä. 

Pienpeto kisa nuorille on käynnissä. Liskut vireeseen ja loukut pyyntiin, netissä oli hyviä ohjeita mm. yle areena luontopuolella. Kannattaa katsoa.

t. raimo k

ps. jahti jatkuu vielä ja muut porukat saattavat tarvita apuja. 

t. se sama

 

------------------------------------------------------------------------

Syksyä kaikille                     (2.10.20)

Vuosi edellisestä kirjoitelmasta. On pitänyt opetella, elämään ja sitten tuli korona kevät. Nyt sitten on toinen vaihe päällä ja kuinka järjestyy peijaiset? Marraskuun viimeinen viikonloppu on varattuna siihen vaan saammeko kokoontua samaan osoitteeseen ja kuinka isolla porukalla, aika näyttää.

Vuotuisat kokoukset on pidetty, tosin siirtyivät, mutta on pidetty. Kokouksissa puhuttiin mm. tapahtumien perumiset ja pyyntisuunnitelmat auki. Hanhi puhutti, pääsihän sitä pyytämään pitkän tauon jälkeen. Hirvistä puhuttiin, varsinkin vasoja kaivattiin, onko talvi lumineen vaikuttanut vasojen määrään? 

Marjoja on poimittu runsaasti, niitä kuulemma oli, ja paljon. Linnunpyynti on alkanut ja on niitä joku nähty, samoin on nähty turistimetsästäjiä, jotka valittivat vähyyttä havaintopuolella. Itse näin vain lähinnä yksinäisiä aikuisia lintuja kuljeksiessani metsän puolella.  Toki en tunkenut itseäni tiheimpiin risukoihin vaan kankaiden reunoja vaeltelin ja tunnustelin olotilojani. 

Nyt on saatuna jo jokunen hirvi ja kohta tullenee talvikelit ja jängät saa kuorensa, sitten nousevat näkyviin hirvetkin kovemmille maille. Lumia ei tarvitsisi vielä paljon sataa, pääsisi sitten ilman suksia liikkeelle. Sienimetsä on ollut satoisa ja vasat ovat ehtineet hyvin lihoa muutamia viikkoja joten saattavat jo olla normikokoisia ja ampumakelpoisia. 

Hanhenpyynnistä tuli mieleeni, että kun pyynti ajoittui tähän alkukauteen niin onneksi saaliit ovat jääneet kuulemma olemattomiksi. Saalismäärä nimittäin olisi kohdistunut paikallisiin lintukantoihin ja vaikuttanut suoraan seuraavan kauden pyyntiin. Nyt taisivat hanikat syödä mustikkaa jossain ja olivat pois haulikkomiesten, anteeksi, haulikkohenkilöiden ulottuvilta.

Silloin ennen, kun kaikki oli toisin(=paremmin), kun kävimme hanhenpyynnissä niin se oli lähinnä kiväärihommaa ja kyseessä olivat muuttomatkalla olevien parvien lepohetken häirintää. Joskus sattui onnistumaan ja saalistakin saatiin, usein tuli herättyä hanhipassiin ensilumen sataessa maahan. 

Että sellaista tarinaa,

kuivaa ruutia kaikille ja kuten eräässä yhdenaikaisessa tv-sarjassa sanottiin

"be carefull out there". 

t. Raimo K

 

------------------------------------------------------------------------------

 

 

Syksyä                          (7.10.2019)

Kelit on olleet hyvät. Kävin muutaman kerran Ponostamossa joku viikko sitten, meinasin kyllä tilata itselleni viimeisellä reissulla jo lentokuljetuksen. Räpläsin jo kapulan esille ja katsoin hetken 112 -sovellusta. Huokailtuani aikani ajattelin kuitenkin pärjätä omin voimin ja onnistuin ihan hyvin pääsemään pois metsästä ja nyt sitten hoidan itseäni ja kuntoutan pidemmän kaavan mukaan. 

Niillä reissuilla sain jotain aikaiseksi ja nyt on nuohottu piiput ja tarkastettu tulipesät.Näin minä hirvenkin, olisin saanutkin mutten ottanut edes asetta vaan kävin koiran kanssa ja näytti olevan intoa sessessä. Lintujakin näin jopa joka lajia, riekkojakin. Vaan harvassa oli lintuset ja toivottavasti se ainoakin metso saa jatkaa sukuaan ensi keväänä.

Turistimetsästäjiä näkyi reissuilla ja kovasti olivat ajaneet että kairaan olivat päässeet, ihan Savosta olivat, kalakukkokaupungista, hauliruiskut kädessä tulivat tielle ja koirakin oli. Saalista eivät kehuneet pahemmin saaneensa, olivat kuitenkin savolaisia joten vastuu oli kuulijalla( en havainnut verijälkiä enkä irtohöyheniä, joten uskoin kun sanoivat).

Toinen turistiryhmä oli mielenkiintoinen, yritin heitä auttaa, olivat ajaneet asuntoauton kiinni yhdelle hakkuutielle, en olisi omaa autoa hevin sinne vienyt, mutta koetin auttaa ja hinata heidät irti vaan ei ollut autossaan paikkaa hinausköydelle kuin keulassa. Kolme kertaa teimme solmuja vaan aina paksu köysi katkesi. Jouduin lähtemään ja jättämään heidät paremman auttajan odotukseen, olivat kuulemma tilanneet hinausauton. Toivottavasti ovat jo päässeet pois metsästä.

Polttopuutalkoot olivat 5.10. ja paikalla oli ollut yhdeksän henkeä. Puut oli tehty ja saatu liiteriin. Kaunis kiitos talkoolaisille. 

Seuran vasojen pyynti, yhteispyynti, alkaa ensi lauantaina ponostamosta. Toivottavasti pyytäjiä saapuu paikalle. Mukavahan se olisi vaihtaa kuulumisia ja viettää päivää yhdessä metsästäen. Valitettavasti en itse pääse mukaan, mutta hengessä olen mukana. 

Malttia laukaisuun ja kuivaa ruutia kaikille.

t. Raimo K

 

 ----------------------------------------------------------------------------------------

Pääsiäistä                                             (16.4.2019)

On taas se aika; kevätaurinko paistaa,hormoonit alkaa hyrräämään,  parissa viikossa on lumipinta laskenut puoleen, linnut ovat alkaneet laulaa ja kuumetta on kärsitty. Nimittäin autokuume iski koska uskollinen sotaratsuni alkoi vikuroimaan. Piti päättää alkaako remppaan vai hylkäänkö uskollisen matkaseuran, järki yritti voittaa ja niin viimein hajottamomutkan jälkeen tuntui taas matkanteko maittavan. 

Sama meininki seuran suhteen; hallitusta hiukan uudistettiin ja taas karavaani kulkee. Kokouksessa päätettiin nostaa vuotuista jäsenmaksua, joten käykää maksamassa , viisitoista euroa, ei ole paljon. Hirviasiaa käsiteltiin ja ilmoitelkaa hirvivastaaville ampumasuoritukset, monella on taas aika uusia ampumalupansa.

Kokouksessa päätettiin aloittaa nuorille pienpetokisa, luonnonsuojelua ja riistanhoitoa parhaimmillaan. Nyt vain neuvomaan nuoria ansojen ja loukkujen laitossa, isät ja isoisät varsinkin, opastakaa nuoria pyyntiin. Pieni rahapalkinto on voittajan saaliina ja tarkoitus on, että neljänä vuotena kisaa pidetään nuorille joten vaikkei ensimmäisenä vuotena onnistuisi voittamaan niin seuraavina sitten kun taitoa karttuu. Yhdessä on mukava touhuta ja jos siinä samalla saa hoidettua riistakantoja niin mikä sen mukavampaa.

Kisa on tarkoitettu Sattasen kylän ja ympäristön nuorille heidän aktivoimisekseen hyvän harrastuksen pariin. Vanhempien ei tarvitse olla seuran jäseniä ja jos joku nuori on kiinnostunut osallistumaan kisaan niin neuvojia ja opastajia löytyy seuran jäsenistöstä jollei muualta. Ottakaa nuoret yhteyttä vaikka minuun niin katsotaan kuka alkaa vaikka neuvomaan loukkujen rakentamisessa ja antamaan vinkkejä asentamisessa pyyntipaikoille.

Kävin kiittämässä pihani aukaisusta naapurissa, kun lunta oli tullut niin paljon, etten viitsinyt kolan ja lapion kanssa heilua. Paikalla oli nuoria poromiehen ja -naisen alkuja. Oli ilo nähdä reipasta toimintaa, leuku heilui vyöllä ja elämä näytti olevan mallillaan. Tällaiset nuoret tulevat jatkamaan meidän jälkeemme paikallista toimintaa, toivottavasti saamme antaa heillekin osan tietämyksestämme ja taidoistamme.

Seuralla on juhlavuosi ja syksyllä peijaisten (?) aikaan pidämme pikkuisen paremmat pirskeet. Asiaa täytyy pohtia hieman lisää, olisi ehkä mainio tilaisuus kahvistella lähiseudun seurojen edustajien kanssa ja raatata hiukan, jotta tulisimme tutuiksi.

Asiaan täytyy palata myöhemmin. Nyt porokisojen aika ja siellä on talkoissa paljon seuran väkeä. Toivottavasti kylätapahtumaan löytyy myös väkeä.

Leppoisaa kevättä toivottaen 

Raimo K

se seuran pj

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä sivusto on osa rhy.fi -palvelua